Ruusu, kukkien kuningatar, koristaa erilaisista materiaaleista hyvinkin usein leipomuksia. Kun löytää oman tyylin, niin toteutus ei ole vaikeaa, mutta ennen kuin sen oman tavan löytää – saattaa hiukset ’harmaantua’ muustakin kuin tomusokerista. Ehkä juuri tästä syystä hiiri ei käytä juuri koskaan tomusokeria kukkia työstäessään. Tai ehkä se ihan ensimmäinen ’helpolta’ vaikuttanut opastus oli tehty ilman.
Ruusun tai muidenkaan kukkien tekemiseen ei kalliita välineitä tarvita tai yhdellä ainoalla muotilla saa monta eri kukkaa työstettyä. Hyviä apulaisia ovat: kahvimitta, papiljotinpiikki tai hengetön, tikkarin tikku, foliopaperi, leivinpaperi, elintarvikemuovi/minigrip......
Useammankin kukan valmistukseen sokerimassasta ei tarvita suinkaan koko pakettia. Hieman jo kovettunutkin käy, jos sitä hetken ’muovaa’ käsissään muovailuvahan tapaan. Harjoitelmia voi tehdä mainiosti yhdellä värillä alkuun, jotta saa sormiinsa tuntuman. Jos jokin menee pieleen, niin purista palloksi ja laita pussiin odottelemaan.......jämäpaloja tarvitaan aina.
Tärkeää on myös pitää massa aina muovin sisässä. – Kuvan muotilla leikattu kukka ja sormissa pyöritetyt pallot odottelevat vuoroaan minigripin sisällä. Pussissa on myös lehtimuotilla leikatut palat, vaikka niitä hiiri alkaa työstään ensimmäisenä.
Paina peukalollasi pussin sisällä olevaa lehteä, joka on kärki itseesi päin ja levittele hitaasti sitä leveämpää osaa -> pois päin itsestäsi, seuraava, kolmas.......kuusi on aika hyvä määrä ’terälehtiä’ ruusuun. - On hyvä tehdä heti alkuun muutama ylimääräinen varsinkin, jos käyttää 'omenankukkamuottia'.
Vaikka muotti leikkaakin tasakokoisia kappaleita, niin peukalo litistelee ne mukavasti hieman eri kokoisiksi.
Ota ensin silmämääräisesti pienin litistetty terälehti, jonka rullaat aika tiiviisti keskustaksi, sen ympärille seuraava, mutta nyt ylhäältä hieman löysemmin...
....kolmas, neljäs jne. aavistuksen ylemmäksi ja niin, että edellisen sauma jää aina seuraavan keskivaiheille.......
Lopuksi erotellaan terälehtiä toisistaan hieman enemmän ja ihan yläreunaa aavistuksen ulospäin, mutta varovasti tylpällä tikulla tai kartiolla (kuvissa). Reunoista saattaa murentua pieniä paloja, mutta harjoitus voi jatkua. Peukalo ja parit etusormet ovat pitäneet alaosaa (aika paksu mötikkä) koossa. - Kukkaa joutuu kyllä pakostakin välillä laskemaan sormistaan, mutta tee se varovasti leivinpaperille asettamalla.
Kun kukka on mielestäsi valmis, niin leikkaa mötikästä pois suurin osa ( tylpät sakset, viivotin, aterimien veitsi tai kukkatyökalu, kuten kuvassa ) ja aseta kukka kuivumaan leivinpaperin palan päälle pikkulautaselle reunaa vasten.
Seuraavana on vuorossa omenankukkamuotilla leikattu kukka -> ruusuksi. Leikkaa varovasti lehdykät irti ja laita takaisin muovipussiin hajalleen, niin että eivät jää kiinni toisiinsa peukalolla levittelyn aikana. HUOMIOI ! Nyt tarvitaan 1-2 ylimääräistä lehdykän osaa.
Muotti leikkaa vain viisi terälehteä, joten tee pari lisää pussissa olevasta jämäpalasta, kauli hieman, leikkaa, laita pussiin...(Hiiri oli leikannut ylimääräisiä lehtiä ja käytti ne (KUVA). Ja sitten taas rullataan, seuraava sen ympärille....
Kuvassa vasemmalla kolme eilen tehtyä ruusua ja takana muotilla painettuja jokunen.
Tällä kertaa kolmas ruusu syntyi palloja litistämällä ’terälehtimuotoon’ - ja muuten sama työstö kuin edellisissä. Kukasta tuli suurin.
Kun katselet nyt kukkiani tai kukkiasi, niin ne eivät ole identtisiä kaksosia tai kolmosia! Harvoin ovat kukat luonnossakaan tismalleen samanlaisia. Hiirenkolon lähistöllä on suuri ruusupuisto, jota turistit läheltä ja kaukaa käyvät ihastelemassa ja tuoksuttelemassa. Kaikki ruusut eivät suinkaan tuoksu kovinkaan voimakkaasti. Lajikkeita puistossa on vain sata, ei siis läheskään kaikkia ja kaiken maailman ruusuja. Ei ole nami-hiiren suosikkiakaan ’Linnanmäen Kaunotarta’, vaikka puisto on vanhan, 1600 -luvulla rakennetun, hieman raunioituneen pyöreän Munot -linnan kupeessa.
Käytä harjoitteluun aikaa - ja iloitse joka kukastasi – teithän ne ihan itse!
nami-hiiri
